Saudades tuas, Lisboa!

Voisin harjoitella myös suomeksi kirjoittamista, kun sitäkin kieltä osaan (tulevana kääntäjänä :D). Kirjoittelen nyt Lissabonista (en kyllä valitettavasti fyysisesti...), kaupungista jossa vietin viime lukuvuoden vaihdossa ja jonne jätin palan sydäntäni.


Koko mun Lissaboniin lähtö tapahtui kyllä ihan vahingossa. Heti yliopiston alettua (luen siis espanjalaista filologiaa), aloin suunnitella vaihtoa Brasiliaan, koska halusin oppia portugalia. Meidän laitokselta on vaihtopaikka kuitenkin vaan São Paoloon ja vaikka se tosi tosi siisti kaupunki onkin, en ikinä haluaisi asua siellä! Se on vaan aaaaaivan liian iso, ei todellakaan huvita mikään bussissa istuminen vähintään 3h päivässä, hrrrr. :P Eli yritin sitten omatoimisesti etsiä jotain kivempaa vaihtopaikkaa mutta en ikinä saanut mitään vastauksia (brassit...). Sitten yhtäkkiä tuli Erasmus-haut ja meidän opinto-ohjaaja halusi että lähden Lissaboniin (kyllästyneenä siihen, että halusin Brasiliasta vaihtopaikan mitä ei ollut). Laitoin siis lopulta paperit Portugaliin kun en "muutakaan voinut".

Mutta kaikella on aina tarkoituksensa ja rakastuin Lissaboniin ihan ensi silmäyksellä. Aivan ihana kaupunki ja juuri mun tyylinen! Olin niiin onnellinen, että olin tullut juuri sinne vaihtoon enkä minnekään muualle. Sydän, sydän, sydän! Ihmiset oli mahtavan ystävällisiä, sää ihanan lämmin ja yöelämä, eli keskellä katua tapahtuva "baareilu", oli niin mun juttu. Ekan yön couchsurffasin ja seuravaana päivänä mulla olikin jo kämppä keskeltä Alfamaa! Tai siis huone, kämpän jaoin kahden portugalilaisen, Riccon ja Marian kanssa. Molemmat tosi kivoja ja varsinkin aluksi hengasin enemmän niiden kanssa, mutta loppujen lopuksi ei tultu niin läheisiksi, vaikka samaa kämppää puoli vuotta jaettiinkin (tulikohan tässä vastaan se "portugalilaisuus"? Ehkä suomalainen ja portugalilainen on vaan yleisesti sellanen yhdistelmä joka ei vaan toimi? Mutta ikinä ei saa yleistää ja mulla on tosi hyvä esimerkki yhdestä poikkeuksesta, haha!!). Muihin mun "uusiin parhaisiin kavereihin" tutuistuinkin couchsurfingin kautta, en tuntenut siis yhtään ketään koko kaupungista sinne lähtiessä. Sitten tutustuin jotenkin randomisti kadulla tai jossain  myös muihin kaupungissa asuviin suomalaisiin joiden kanssa tuli paljon hengailtua ja käytyä biitsillä varsinkin kesällä. Ainiin, unohdin varmaan sanoa,että saavuin portugaliin jo ihan heinäkuun alussa vaikka koulu alkoikin vasta syyskuussa. Tarkotus oli siis opetella portugalia (lue: lomailla.) Millekään kielikurssille en todellakaan mennyt, olin kelannut, että opin portugalin ihan helposti parissa kuukaudessa kun jo puhun espanjaa, mutta ei se nyt ihan niinkään mennyt....... helvetin portugalilaiset! Yllättäen ne osasikin kaikki puhua englantia, siis mitäää! Ja portugali olikin yllättävän vaikeaa, sitä on tosi helppo lukea kun se on niin lähellä espanjaa, mutta se lausuminen.......... en siis voi vieläkään myöntää, että puhuisin portugalia, vaikka asuin maassa vuoden! Huhhuh.

Ihanan pitkän aurinkoisen kesän (siis rannalla makoilun ja bilettämisen)  jälkeen syyskuussa alkoi sitten vihdoin se koulukin. Nyt kun kelaan siellä vietettyä vuotta, niin oli kyllä ihanan rentoa. Opiskeluihin ei tarvinnut panostaa melkein yhtään (siis ei se koulunkäynti siellä ihan helppoakaan ole, mutta opettajat ei vaatineet hirveästi mitään kotitehtäviä yms, joka oli jes!) ja kerrankaan en joutunut käymään töissä koulun ohessa! Pelkällä opintotuella eleli Portugalin auringon alla ihan hyvin. :) Ainiin ja saahan vuoden Erasmus-vaihdosta myös 2000 euroa "apurahaa", jolla lähdin reissaamaan sitten vaihdon jälkeisenä kesänä Intiaan, not bad!

Mutta mitä mun pitikään nyt kertoa. Kävin siis koulua, sain vihdoin mun ensimmäiset erasmus-kaverit, joita en siis ollut ajatellut saavani/hankkivani vaan että hengailisin koko vuoden paikallisten kanssa. Oon aina ollut sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä lähteä toiseen maahan ja hengailla siellä pelkästään ulkomaalaisten kanssa. No, Portugalissa kävi toisin, eli ihan hyvä muistutus siitä, että asiat ei oo ikinä mustavalkoisia. Pian mun parhaat kaverit oli romanialaisia, slovakeja ja espanjalaisia. Oli mulla muutamia hyviä portugalilaisiakin kavereita, mutta oikeasti vain muutama. Kesällä portugalilaiset oli olleet jotain maailman mahtavimpia ihmisiä, mutta parin kuukauden jälkeen ne alkoi tuntumaan jotenkin... tylsiltä? En osaa selittää. Mutta niiltä puuttui joku sellainen temperamentti, pirteys ja elämänilo niinkuin esim. espanjalaisilla on (ja aluksi vielä kelasin että vähän siistiä, portugalilaiset on niinkun fiksumpi versio espanjalaisista, ne jopa puhuu kieliä!). Portugalilaiset vaan kuuntelee fadoa ja ikävöi - no ei nyt kai. ;) Kauheaa yleistystä, anteeks, en puhu nyt enempää portugalilaisista! Koko maa on kuitenkin aivan ihana ja Lissabon on kaupunki johon ei koskaan kyllästy. Siitä tuli niin mun koti. Ja ainiin, joulukuussa päätin jättää mun portugalilaiset kämppikseni Alfamassa ja muuttaa Gracaan erasmuskämppään mun parhaiden espanjalaisten kavereiden luokse. Oli aika vaikea päätös muuttaa sinne, varsinkin koska kämppä oli, no ei nyt kaukana, mutta vähän niinkun keskellä ei mitään, koska metro oli tosi kaukana ja keskustaan käveli yli puol tuntia, mun vanhasta kämpästä keskusta oli vain 10min päässä. Ja oli kaikkia muitakin syitä mutta päätin kuitenkin lopulta muuttaa ja se oli aivan mahtava päätös, koska sain tutustua ja asua niin upeiden ihmisten kanssa! 

Mun syyslukukausi oli siis jotenkin ihan erilainen kuin kevätlukukausi, ja se johtui myös siitä, että ne ihmiset jotka oli mun hyviä kavereita syksyllä, oli vaan puolen vuoden vaihdossa ja lähti sitten tammikuussa pois. Syksyllä biletin paljon enemmän ja sitten taas keväällä hengailin paljon vaan kotona kämppisten kanssa. Meillä oli niin hauskaa sillä porukalla, että usein ei vaan jaksettua lähteä minnekään ulos. Meitä olin siis minä, espanjalaiset Agustín, Aurora, Ana ja toinen Ana, italialaiset Isotta, Andrea ja Oliver ja vielä kapverdeläinen Jair asui meillä myös, tosin ei ollut erasmus eikä kuulunut ihan niin tiiviisti meidän porukkaan. (Okei oikeasti se kämppä ei ollut näin iso vaan tarkoitan meidän "kodilla" oikeestaan kahta erillistä kämppää, jotka sijaitsi samassa rakennuksessa.) Kaikki espanjaliset opiskeli teatteria ja italialaiset designiä ja sitten minä ainoana suomalaisena ja kielten opiskelijana. Mutta ihan sekopäinen ja huippu porukka siis, ikinä ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi kotona, aina oli jotain jännää meneillään. :)

Ja nyt joku kuvapläjäys kotiporukoista koska yks kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa paitsi ääää eihän mulla näytä olevan mitään kuvia meidän kotihengailuista. Mutta löysin ainakin jonkun ""tosi laadukkaan"" videon mikä tehtiin joku aurinkoinen päivä (kotona tietenkin).