jaya ganesha, jaya ganesha, jaya ganesha pahiman

Meidän viime kesäiseen Intia-reissuun kuului myös pari viikko ashramissa (Ashramit on siis sellaisia jooga/meditaatio-keskuksia joita on varsinkin ympäri Intiaa ja niihin voi mennä oppimaan itämaisista filosofioista, paikan päällä voi viettää muutaman päivän tai muutaman kuukauden. Okei aika huono selitys, mutta jollekin tää on varmaan tuttu käsite Eat, pray & Love -leffasta). Idea oli Annelin, joka oli pari vuotta aikaisemmin ollut buddhalaisessa ashramissa jossa ei saanut puhua sanaakaan ja saanut siitä pahoja traumoja. :D Anneli halusi siis saada jonkun positiivisemman kuvan ashram-elämästä, koska  erilaisia ashrameita löytyykin ihan joka lähtöön ja mutkin jooga-harrastajana sai aika nopeasti innostumaan ideasta. Sehän kuulosti aika täydelliseltä, parin viikon totaalinen rentoutuminen ja "itsensä löytäminen" sekä kova joogan harjoittelu. Paikaksi valittiin etelässä, Keralan provinssissa sijaitseva Sivananda Ashram Neyyar Dam-nimisessä pienen pienessä kylässä keskellä metsää, pari tuntia provinssin pääkaupungista Thiruvananthapuramista.

Huomasin juuri, että mulla ei hirveästi kuvia täältä ashramista
ollutkaan... ja osa on Annelin.

No, todellisuus oli tietysti vähän eri mitä oltiin kuviteltu. Ashramissa soi herätyskello joka aamu kello puoli viisi ja kuudelta alkoi aamumeditaatio. Meditaatio kesti puolituntia (ja sisälsi vaan paikallaan hiljaa istumista ja oman pään sisällä mediointia, ei siis mitään eri meditaatiotekniikoita ja niiden opettelua, joten aika vaikeaa ja puuduttavaa vasta-alkajalle!) jonka jälkeen vielä tunnin chanting, eli ikivanhojen sanskritin kielisten laulujen laulamista. Aika mielenkiintoista.

Majoitusvaihtoehdoksi sai valita dormin tai kahden hengen
huoneen, mutta me otettiin tietysti dorm.

Puoli kahdeksalta saatiin muki yrttiteetä - mutta ruokaa ei siis vielä oltu syöty kertaakaan! Kahdeksalta alkoi parin tunnin joogatreeni ja vasta sitten vihdoin kymmeneltä saatiin ruokaa. Superterveellistä vegaaniruokaa josta puuttui kaikki intialaisen keittiön mausteet, koska liiat mausteet ei ole joogifilosofian tai ayurvedan mukaan hyväksi. Tän lounaan jälkeen oli vapaa-aikaa ja kaikkien piti hoitaa omat "karmajooga"-velvollisuutensa, jotkut siivosi, jotkut oli tarjoillut ruokaa, itse olin töissä ashramin pienessä kaupassa. Kello kaksi oli luento jostain joogafilosofiaa käsittelevästä aiheesta ja heti sen jälkeen klo 3 uusi parin tunnin joogasessio! Ainiin sitä ennen  saatiin jotain välipalaa, eli hedelmäsalaattia ja yrttiteetä.

Kuudelta oli illallisen vuoro ja kasilta oli sitten iltameditaatio ja chanting. Se loppui ehkä 10 maissa ja joskus 11 aikoihin ryömittiin nukkumaan.

Välillä mentiin amuumeditoimaan tän järven rannalle.

Aluksi tää päivärytmihän oli aika shokki, vain 6 ja puoli tuntia unta ja ruokaa vain 2 kertaa päivässä! Oltiin aika järkyttyneitä ja en tiedä oltaisko loppujen lopuksi edes jaksettu koko kahta viikkoa ellei Anneli ois ottanu sellasta parin viikon kehoa puhdistavaa ayurveda-hoitoa. Ja ihan hyvä niin, sillä Annelilla oli enemmän vaikeuksia jaksaa ashramin päivärytmiä ja se olisi varmasti lähtenyt sieltä jo aikaisemmin jos olisi voinut. Mulla ei ollut ihan yhtä vaikeaa, tykkäsin terveellisesti ruuasta (molemmat laihduttiinkin siellä ja eipä ihme!) ja neljä tuntia joogaa päivässä oli mahtavuutta.

Aina kun oli vapaa-aikaa, me yleensä suunnattiin ulos
ashramista ja mentiin tutkimaan lähialueita.

Ainiin, en vielä tainnut mainita, että ashramissa oli ihan oma pukeutusmiskoodinsa, joka oli (sekin) meille pienoinen järkytys. Olkapäät ja polvet piti naisilla aina olla peitettyinä niinkuin intialaiseen kulttuuriin kuuluu. Eikä meillä todellakaan repusta löytynyt muuta kuin toppeja! No, ensimmäinen päivä selvittiin johonkin huiviin kietoutuneina ja sen jälkeen ei auttanut muu kuin ostaa ashramin pikku kaupasta t-paitoja... Tää oli henkilökohtaisesti mua kaikkein eniten ärsyttävä sääntö, sillä koko ajan oli ihan sairaan kuuma, joogatunneista puhumattakaan, ja piti pukeutua johonkin kaapuun!!! Tottakai ymmärrän sen että kunnioitetaan intialaista kulttuuria blablablaa, mutta ashramissa tosiaan melkein kaikki olivat länsimaalaisia. Muutenkin Intiassa ymmärretään, että turistit pukeutuvat oman kulttuurinsa mukaan, vaikka intialaiset naiset eivät näin saakaan pukeutua, eikä kukaan katso kieroon jos kävelee kaupungilla toppi päällä. Vaikka on tää kyllä aika epäkohta intialaisessa kulttuurissakin, sillä jopa rannalla naiset menevät uimaan sarit päällä! Surullista :( Ja en viitsi edes mainita miten intialaiset miehet käyttäytyy kun näkee rannalla turisteja bikineissä.....

Vapaa-ajalla ehti myös kiivetä läheisellä vuorelle...

No anyway, musta oli loppujen  lopuksi tosi kiva, että jaksettiin se kaksi viikkoa tuolla ashramissa. Varsinkin se joogaus oli vaan niin ihanaa. Ja kokemuksena koko juttu muutenkin, sitä paitsi noilta luennoilta tarttui päähän melko mielenkiintoisia juttuja joogafilosofiasta ja ayurvedastakin, joita en aikaisemmin ollut kuullut. Täällä Suomessa kun joogaa harrastetaan ihan kuin urheilulajina, ja filosofian osa on unohdettu ihan kokonaan. Kaksi viikkoa riitti kuitenkin enkä olisi ollut päivääkään enempää (itseasiassa lähdin päivää ennen Annelia yksin yhteen biitsipaikkaan ja tavattiin sitten seuraavana päivänä, koska Annelilla vielä jatkui se hoito päivän pidempään ja itse taas halusin olla hetken yksin), Jaya Ganeshat ja muut chantit alkoi tulla jo päästä ulos. Seuraavalla kerralla en ehkä valitsisi juuri tätä kyseistä ashramia, mutta olen 100% varma että johonkin ashramiin tulen vielä tulevaisuudessa menemään. :) Eikä se ahsram-elämä alkujärkytyksen jälkeen todellakaan niin hirveää ollut kun tästä saa ehkä kuvan. Lyhyisiin yöuniin tottui muutaman päivän jälkeen ja oli ihan hienoa huomata, ettei ihminen oikeasti tarvitse niin paljon unta kuin on aina itse luullut (joogafilosofian mukaan muuten paras aika päivästä on herätä ennen kello kuutta....) ja siihenkin loppujen lopuksi tottui, että ruokaa sai vain kaksi kertaa päivässä eikä kukaaan kuollut nälkään. Silloin kun sitä ruokaa sai, sai todellakin syödä niin paljon kuin halusi. :) Ja sanoinko jo, että neljä tuntia joogaa päivässä teki TODELLA hyvää?

Ai niin, perjantait oli vapaapäiviä. Vapaa-ehtoiselle joogatunnille
sai mennä, mutta me mentiin katsomaan norsuja.

Ja sitten lähikylään syömään jotain todella
epäterveellistä ja mausteista ruokaa,
nammm.